Kaksplus.fi

Kuinka parisuhde kesti kaksi vauvavuotta?

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Meillä on aivan pian kaksi vauvavuotta alle kolmessa vuodessa takana, wuhuu mikä saavutus, eikö? Ei vaan, nykypäivänä se tuntuu olevan aikamoinen suoritus. Miten menee meidän parisuhteessa? Sen mitä olen itse tilannetta seurannut on enemmänkin sääntö kuin poikkeus se, että nykyään hyvin moni parisuhde loppuu vauvavuoden aikana. Aina jokaikisen tälläisen uutisen kuultuani ajattelen, että "miksi ihmeessä?" Ymmärrän tilanteita, joissa ei oikeasti ole muita vaihtoehtoja, mutta voiko oikeesti olla niin, että jokaisessa parisuhteessa, jotka päättyvät eroon vauvavuoden aikana on oikeesti niin suuria ongelmia, että yhdessä ei voi jatkaa? Miksi mä en vaan voi uskoa, että niin olisi.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että eikö parisuhde merkitse oikeesti tässä maailmassa enää yhtään mitään? Niin, että kumpikin osa puoli on valmis heittämään sen roskiin tosta noin vaan? Vaikka tilanne olisi tukala, ehkä johtuen väsymyksestä, unettomista öistä ja mitä näitä vauva-arjen ihanuuksia onkaan eikö sitä tilannetta kestä silti edes sen yhden vuoden, jonka jälkeen luultavammin tilanne helpottaa. Jotkut taistelevat parisuhteensa puolesta vuosia, harmi, että se ei kuitenkaan tunnu olevan kovin yleistä. Kuinka sen ihmisen kenen kanssa on päättänyt perustaa perheen voi niin vaan unohtaa, sysätä pois, unohtaa yhteiset ihanat muistot toisen kanssa ja antaa olla tekemättä mitään? Mä en vaan voi kuin ihmetellä. Mä nään tän asian kanssa niin paljon punaista kun voi olla. Eihän se minulta pois ole jos perheet hajoavat, mutta itse sellaisen kokeneena, aina olen kaikista eniten toivonut yhtenäistä perhettä. Enemmän kuin mitään. Uusioperheessä eläminen oli toisinaan aivan hirveetä.

No kuinka meidän parisuhde on edelleen kasassa, kuinka meidän perhe on edelleen yhdessä koossa? Ihan yhtä lailla meillä niinkuin varmasti muissakin vauvaperheissä on valvottu, meillä kohta kolme vuotta, on käyty koulua ja samalla töissä, on hoidettu kotia ja sivussa vähän parisuhdetta. On eletty elämämme hektisintä aikaa. On meilläkin ollut vaikeita, oikeestaan tosi vaikeita aikoja. Oon niistä täällä blogissa puhunutkin. Välillä oon itsekin meinannut luovuttaa, mutta sekunnin, kun olen asiaa vakavemmin ajatellut niin ei tulisi mieleenkään. En todellakaan pystyisi pyörittämään perhettä ilman sitä toista osapuolta.

Meillä on Teemun kanssa yhteistä matkaa takana parin vuoden päästä jo huikeat kymmenen vuotta. Olemme tehneet yhdessä paljon asioita ennen lapsia ja oikeesti lapsien jälkeenkin. Olemme olleet yhdessä toisillemme, emme siksi, että tekisimme yhdessä vaan lapset ja that's it. Parisuhde on ollut ykkönen, sitten on katottu mitä elämä tuo. Ja hieman alle kolme vuotta sitten se toi ensimmäisen lapsemme, ja siitä alle kahden vuoden päästä kuopuksemme.

Kun päätimme perustaa perheen, varauduimme pahimpaan. Siis siihen, että todella rankkaa saattaa olla ja yhteinen aika jää toistaiseksi. Onneksemme pääsimme helpommalla mihin olimme valmistautuneet. Vaikka painotan edelleen sitä että rankkaa on ollut, mutta olisi voinut olla rankempaakin. Meidän parisuhde on kestänyt siksi, että olemme tukeneet toisiamme, niin vanhempina kuin puolisoina. Ikinä ei ole ollut sellaista asiaa mistä ei toiselle voisi puhua. Toisen olkapäätä vasten saa nojata tai saa luvan kaatua, ja aina toinen on ottamassa kiinni. Se on mielestäni se tärkein, tukeminen ja välittäminen.  Olemme sanoneet toisillemme väsyksissä välillä pahasti, todella pahasti, ja tärkein on ollut se, että on osannut pyytää ja antaa anteeksi ja sitten antaa olla. Ja se iso plussa kaikkeen. Emme todellakaan ole tunteneet huonoa omatuntoa siitä, että olemme antaneet lapset hoitoon ja lähteneet yhdessä leffaan, syömään tai kylpyläreissulle tai ihan vaan istuneet kahdestaan rauhassa sohvalla. Olemme viettäneet yhdessä niin paljon aikaa kuin meille vaan suodaan. Emme halua unohtaa toisiamme. Emme halua kasvaa erilleen. Olla tekemättä yhdessä yhtään mitään ja huomata 20 vuoden päästä, kun lapset ovat isoja, ehkä muuttaneet pois kotoa, että toinen, se oma kumppani onkin ihan vieras ihminen. Pääasia on kuitenkin se arki, koska onni täytyy löytää siitä. Elämä ei voi olla jokapäiväistä juhlaa, vaan se on sitä hektistä arkea, josta pitää opetella olemaan onnellinen.




Meillä on kaksi vauvaa

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Tiesin, että näin käy. Odotin tosin, että se kävisi vauvan saavuttua kotiin hieman nopeammin, vaikka merkkejä onkin ollut aina silloin tällöin. Meillä on kaksi vauvaa. Tai toisinaan se tuntuu ainakin siltä. 

Meidän neidin ollessa ihan parin kuukauden ikäinen, löysin meidän 2 vuotiaan vauvan vaunuista. Olimme vaihtaneet rattaiden ratasosan, joka oli ennen vauvaa Leevillä käytössä, vaunukoppaan vauvaa varten. Leevin oli silloin tällöin hankalampi sulattaa sitä, että hän on hieman liian pieni vaunuihin. Useampaan otteeseen hän kapusi itse niihin. Olihan se hieman hassu näky kun toisen jalat roikkuivat vaunukopasta, mutta hän tuntui viihtyvän. Voi meidän vauvaa. Toinen paikka on ollut sitten pinnasänky. Sinnekkin Leevi on kavunnut useamman kuin kerran, vaikka hän hyvän aikaa oli nukkunut omassa isojen poikien sängyssään ennen vauvan syntymää. 

Myös tuttipulloja olemme saaneet hieman varjella. Ja katsoa, että ei jätä niitä sinne mistä Leevi niitä saa. Kyllä, Leevi tykkää juoda tuttipullosta, oli siinä sitten äidinmaitoa tai korviketta, kyllä maistuu! Toinen juttu on sitten tutti, minkä muuten viimeksi tänään löysin meidän kohta kolme vuotiaan suusta! Täytyy kyllä myöntää, että olisi se aika huvittava näky jos hän oikeesti tuttia käyttäisi niinkuin jotkut tuossa iässä vielä käyttääkin. Tutteja olemme saaneet kyllä varjella koko tämän vauvavuoden. Ja ajattelinkin, että Leevi varmaan kiinnostuu taas tutista, kun näkee vauvalla, mutta ei siitä onneksi ole sen isompaa juttua tullut, se on lähinnä sellainen hassuttelu juttu jos toinen tulee tutti suussa vastaan. 

Hankimme vähän aika sitten bumbon Elsalle lähinnä vauvauintia varten, että hän voi siinä istua sen aikaa kun oon pesulla ja puen ja muuta. Pariin kertaan olemme sitä kotonakin käyttäneet, mutta yleensä Elsa on karannut siitä ja tilalla istuu Leevi. Ja sama oli kyllä sitterinkin kanssa. Melkein siinä istui enemmän tuo 2 vuotias. Hassu näky sekin. 

Kyllähän sen ymmärtää, kun uusi vauva tulee taloon ja kodissa asuu jo yksi pieni on melkein sanomattakin selvää, että se toinenkin heittäytyy vähän vauvaksi. Samalla tavalla kuin vauvakin hän yrittää saada oman osan huomiosta. Eikä tämä onneksi sen vakavemmaksi ole mennyt, että kehitys tyssäisi jotenkin. On meillä tämän viimeisimmän vauvavuoden aikana kohta 3vuotias oppinut täysin päivä- ja yökuivaksi, sekä oppinut hirveästi puhumaan. Mutta olemme antaneet hänelle välillä luvan 
olla vähän vauvakin, onhan tuo "taapero" pieni vielä kuitenkin itsekkin. 



Salakavala väsymys

perjantai 5. toukokuuta 2017

Oon useamman kerran täällä blogissa kertonut, että viime syksynä olin erittäin väsynyt. Väsyneempi kuin koskaan. Melkein kaduin sitä, että olin koskaan tehnyt lapsia. Toisinaan haaveilin lapsettoman elämästä. Niin väsynyt olin. Neitimme oli todella huono nukkuja, ja Leevi puolestaan uhmasi sen minkä kerkesi, tietenkin saadakseen oman osansa huomiosta vauva-arjen keskellä ja käyttääkseen tilaisuutta hyväkseen, kun äiti oli rättiväsynyt.

Hain apua neuvolasta. Kerroin, että tunnen itseni jopa masentuneeksi. Olin väsynyt, ärtyinen ja itkuinen, niin kerroin tuntemuksistani. Näistä asioista lähdimme purkamaan omaani, ja perheemme tilannetta. Tilanteemme otettiin vakavasti, ja me saimme apua heti. Perhe, jossa on kaksi pientä lasta ovat hyvinkin usein avun tarpeessa, näin mulle kerrottiin. Selvisimme keskusteluavulla. Sain kertoa omia tuntemuksiani, ja tiesin, että joku oikeasti oli kuuntelemassa itseäni varten. Tiesin, että hän ei tuomitse tuntemuksiani ja hän on siinä auttamassa. Syksy ja alkutalvi sisälsi kaikenlaista, mikä aiheutti stressiä. Rupesin saamaan jopa paniikkikohtauksia, koska olin niin stressaantunut ja kehoni reagoi siihen sillä tavalla. Teimme suunnitelmia miten saisimme perheemme tilannetta hieman rauhoitettua ja kuinka saisin oman hengähdystauon päiviin. Teimme tarkat suunnitelmat.  Myöskään koulun jatkaminen vielä tämän kaiken keskelle ei ollutkaan huono idea. Sain kouluilloista omaa aikaa, sekä pääsin tekemään pientä aivojumppaa, oikeasti sain aivot raksuttamaan.

Mulle syksy ja alkutalvi on aina pahaa aikaa. Jatkuva pimeys vain ei ole mua varten. Ja se vie itsessään jo hirveästi voimia, saati, että yritän pyörittää hektistä vauva-arkea kotiäitinä.

Tämä kevät näyttää onneksi aivan erilaiselta. Nyt olemme saaneet koko perhe nukkua kokonaisia öitä jo pari kuukautta. Lisäksi kevät tuo valoa, jota on hirveästi kaivattu. Jaksan keskittyä myös syömisiini, jotka osaltaan ovat vaikuttaneet omaan jaksamiseen positiivisesti.

Täytyy kyllä sanoa, että jos ei olisi uskallettu pyytää apua, en tiedä missä oltaisiin nyt. Saimme tähän perheeseen ja parisuhteeseen niin paljon lisää voimaa. Oon niin onnellinen siitä, että hain apua ajoissa vähän ennakoivasti, ennenkuin tilanne olisi mennyt turhan monimutkaiseksi saati paljon pahemmaksi. Selvisimme sillä että saimme apua ajoissa, ja saamme nyt nukkua, ja jaksamme ja voimme koko perhe paremmin. Lapsiperhearki on välillä todella raskasta, ja siinä väsähtää itse kukin helposti. Yksin ei tarvitse kuitenkaan jaksaa. Meidän perheen jopa ehkä pelasti se, että pyysimme apua. Väsymys muuttuu turhan äkkiä uupumukseksi, josta yleensä tie on vaan alaspäin. Vaikka olemmekin valinneet elämäntilanteemme, ei se tarkoita sitä, että se olisi aina helpoin tie tai se pitäisi jaksaa yksin.

Nyt innolla odotamme mitä tämä loppukevät ja kesä tuo tullessaan!



Astetta onnistuneempi vappu

maanantai 1. toukokuuta 2017

Blogissa elellään näköjään tällä hetkellä juhlapyhästä toiseen, nimittäin edellisen kerran olen päivittänyt blogia pääsiäisenä. Hups. Mulla on takana ensimmäinen työharkkaviikko sairaanhoitajaopiskelijana, ja perjantaina olin todella poikki. On se vaan niin erilaista olla työharjoittelussa, kun koitat sisäistää kaiken uuden kuin olla kotona lasten kanssa, jossa aika lailla sama kaava toistuu päivästä toiseen. Mutta oon innoissani! Vaikka lapsille, ja etenkin Elsalle tuntui viime viikko olevan myös aika rankka, sillä vaikka meidän iskä onkin hoitamassa lapsia eikä joku vieras, niin onhan se erilaista kun äiti ei yhtäkkiä olekkaan kotona 24/7.

Mutta miten meidän perheessä vieteltiin tänä vuonna vappua? Onneksi vähän eri fiiliksissä kuin viime vuonna, kun joimme kaupasta ostettua simaa, koska omatekemä hieman epäonnistunut sima maistui vain sokeriliemelle, ja söimme kaupan donitseja. Tänä vuonna sima onnistui, vaikka vannoinkin edellisenä vappuna, että en edes yrittäisi enää ikinä tehdä sitä. Onneksi otin nuo sanat kuitenkin takaisin, koska itsetehty sima on vaan jotain niiiin hyvää, kun se on onnistunut! Lisäksi päätin miesväen pyynnöstä tehdä itse munkkirinkeleitä. Nekin onnistuivat 101%:sti!

Olimme tämän vapun aika lailla vaan kotona, koska perheessämme on pyörinyt inhottava flunssa. Tai vähän rajumpaakin tautia, kun Leevillä todettiin kurkunpään- ja henkitorventulehdus joku aika sitten. Todella inhottavia tauteja noin pienille.. Hyvää vauhtia onneksi paranemaan päin. Ja kyllähän se Prismasta ostettu Salama Mqueen vappupallo loi ihanan innostuneen hymyn kipeänkin pojan kasvoille. Joten meillä jäi tänä vuonna vapputorit väliin. Ehkä sitten ensi vuonna. Oli kuitenkin taas ihanaa viettää aikaa ihan perheen kesken.










PÄÄSIÄINEN JA SUKLAAÖVERIT

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ajattelin, että suklaaöverit pääsiäisenä kuului asiaan lapsuudessa. Suklaan ahmiminen aloitettiin Palmusunnuntaina, kun vihdoin saatiin lähteä koristeltujen pajunoksien kanssa virpomaan Kindereiden ja muiden suklaamunien toivossa. Kun vihdoista viimein täpötäysi kori oli syöty tyhjäksi (ei siinä aina kovin kauaa mennyt), kana oli muninut suklaamunia ympäri kotia, joita etsittiin vanhempien ja muiden sisarusten kanssa innolla. Melkein kuin joululahjapaketteja olisi etsinyt. 

En siis todellakaan olisi ajatellut, että tässä poen nyt yhdessä esikoisen ja miehen kanssa sulkaaövereitä. Melkein pahempia kuin jouluna. Aluksi ajateltiin, että ostamme vain Leeville suklaamunia, mutta yhtäkkiä niitä olikin kertynyt niin paljon, että pakostakin osa meni meidän vanhempien suuhun. Olimme toki myös leiponut ihanan rasvaisen, sokerisen ja ennenkaikkea suklaisen kinderpiirakan, jota edelleen on pieni pala jääkaapissa, koska tässä olemme pohtineet kuka sen pystyy syömään. 

Pääsiäinen meni siis hyvinkin suklaisissa tunnelmissa. Sitä odotellessa, kun lapset käyvät virpomassa, siis sitä suklaan ja sokerin määrää! Mutta ehkä sitten kerran vuodessa, tai kaksi. Luulenpa, että seuraavan kerran meillä syödään suklaata jouluna, toivottavasti ainakin. Pääsiäinen oli suurimmaksi osaksi mukavaa rentoa yhdessäoloa. Yhtenä päivänä saimme Teemunkin kanssa viettää iltaa kahdestaan elokuvissa ja ravintolassa. Nyt täällä sitten sulatellaan päivä jos toinenkin ja viikon päästä menenkinkin jo työharjoitteluun ja Teemu jää kotiin lasten kanssa. Tänään tajusin, että harjoitteluni loputtua juhlitaankin jo meidän 1-vuotiasta. Täytyy nyt siis yrittää vielä kaikin tavoin nauttia meidän vauvasta, joka viime päivinä on oppinut hirveästi kaikkea uutta. 


Me&Myself Lifestyle-messuilla Porvoossa

torstai 13. huhtikuuta 2017

Viime viikonlopuna lähdin ystäväni kanssa Porvooseen ensimmäistä kertaa järjestettäviin Me&myself Lifestyle-messuille. Lapset saivat tällä kertaa jäädä isille ja isovanhemmille hoitoon. Oli suorastaan ihan mahtavaa lähteä välillä messuilemaan tyttöseurassa, etenkin kun tiedossa oli kauneutta ja hyvinvointia.




Messut olivatkin todella monipuoliset, ja etenkin ilmapiiri messuilla oli jotenkin todella rento ja iloinen. Kaikki ihmiset messuilla, vierailijat ja etenkin näytteilleasettajat olivat todella ystävällisiä ja iloisia. Ilmassa oli kevään tuntua. Messuilla oli kaikenlaista kauneudesta ja vaatteista, herkkuihin ja sisustustuotteisiin! Rakastuin etenkin Vanille Homen tuotteisiin, jotka olisin kaikki voinut ottaa mukaani, Trend studion rentouttavaan 15min hierontaan, jonka kaikki halukkaat vierailijat saivat kokea. Lisäksi Forever ihontoitotuotteet tekivät minuun vaikutuksen, joista ostinkin sekä kuorintavoiteen sekä kasvonaamiovoiteen kotiin. Testailin niitä muuten jo sunnuntaina (josta teen yleisen ihonhoitopäiväni) ja ihosta tuli kerta heitolla hyvinvoiva, raikas ja pehmeä, ei yhtään kuiva niinkuin yleensä nuo kuorintavoiteet saattavat tehdä. Petris chocolate room´n ihanat suklaaherkut pitivät suun makeana messuilla kuin kotimatkallakin!





Messuilla oli myös kivaa ohjelmaa, arvontoja, kipailuja ja kimpun heittoa. Toivon, että messut järjestetään ensi vuonnakin! Tämä oli oikein piristävä kokemus. Ja mielestäni messujen ajankohta on otollinen tulevaa kesää ja juhlia ajatellen. Kiitos järjestäjille näistä oikein onnistuneista messuista!



Olitko sinä messuilla? 

Ihanaa ja rauhallista Pääsiäistä kaikille!<3

Lapsimessut 2017 (Sis. linkin arvontaan)

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Pian ne ovat taas täällä! Nimittäin kevään yksi kivoimmista tapahtumista, lapsimessut! Tämä on nyt kolmas vuosi, kun suuntaan lapsimessuille Helsinkiin. Viime vuonna mukana oli perheeni, ja sitä edellisenä vuonna olin ystäväni kanssa. Tämän vuoden kokoonpano ei ole vielä selvillä, mutta ilmeisesti suuntaamme sinne taas koko perhe. :D Messuille on todella kivasti rakennettu vaipan vaihto, vauvanhoito ja imetyspisteitä, joten vauvankin kanssa messuileminen onnistuu hyvin! Tällä kertaa suunnitelmissamme oli mennä jo perjantaina, sillä sille viikonlopulle on myös muita suunnitelmia.

Lapsimessujen valikoima on ollut tähän asti erittäin monipuolinen kera ihanien messutarjousten ja sama meininki näyttäisi jatkuvan tänäkin vuonna! Kiinnostavia näytteilleasettajia on taas monen monta lastenvaatteista lastenhuoneen sisustukseen ja kaikkea muutakin siltä väliltä ja sen lisäksi.

Itseäni kiinnostavat erityisesti kaikki kotimaiset näytteilleasettajat. Erityisesti haluan kurkata Baby Wallabyn, Gugguun, For minis and mommies, Ipanaisen, Kaiko clothing, Kiddown ja Minionesin pisteet ja lista vaan jatkuisi, sillä näytteilleasettajia on niin monia mielenkiintoisia!

 Meidän perhe lapsimessuilla ja Lapsimessut 2015 postauksista voit lukea edellisten vuosien lapsimessukokemuksiamme!

Instagram tililläni @merimmarietta käynnistyi juuri arvonta, jossa voit voittaa 2kpl lippuja lapsimessuille itsellesi ja messukaverillesi. Käy osallistumassa!:)


Nähdään Lapsimessuilla! :)
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan